Päihteidenkäytöstä puhuttaessa on viime aikoina nostettu esiin erityisesti käyttäjän näkökulma. Julkisuudessa on pohdittu, millaisista ihmisistä oikein puhumme, kun puhumme käyttäjistä (ks. Ronja Salmen HS Nyt -artikkeli). Toisaalta väittelyn vaakakupissa on painanut ulkoapäin koettu alkoholinkäytön kontrolli, joka on herkästi nähty loukkaavan yksilön vapautta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa (ks. Elina Renkon väitöskirja 2018, Helsingin yliopisto).

Ehkä enemmän varjoon on jäänyt se tosiasia, että alkoholin juominen tai ylipäätään päihteidenkäyttö ei ole irrallaan ihmisen muusta elämästä. Esimerkiksi työhön liittyy usein myös sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus, jolloin se kiinnittää yksilön osaksi työyhteisöä, osaksi työn muodostamaa toimintaympäristöä ja osaksi työn sosiaalis-yhteiskunnallista ekosysteemiä. Tässä monimutkaisessa kudelmassa päihteidenkäytöstä puhuminen nimenomaan työpaikalla voi tuntua jossain määrin irralliselta, jopa tarpeettomalta. 

"Päihteidenkäyttö näkyy päälle päin vain harvoin, ja juuri siksi puheeksiotto on tilanteen kartoittamisen kannalta äärimmäisen tärkeää", sanoo Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen ja sosiaalipsykologian oppiaineen tutkijatohtori Elina Renko.

Lue koko artikkeli: https://a-klinikkasaatio.fi/arkisto/tyossakaynti-kelpaa-usein-todisteeksi-ettei-alkoholinkaytto-ole-ongelma